Kokoonpano: Billy F Gibbons / Dusty Hill / Frank Beard

ZZ Top´n uuden albumin, "X X X", voi nimensä perusteella yhdistää useisiin asioihin.Se voisi esimerkiksi edustaa tiettyä elokuvatyyppiä: ehkäpä siitä syystä Billy F Gibbons, Dusty Hill ja Frank Beard luovat salamyhkäisiä katseita keskenään aiheesta puhuttaessa.

Toisaalta se voi olla myös viite Dos Esguis oluesta,joka on yksi bändin ehdottomista suosikeista.

Tai se saattaisi merkitä kolmeakymmentä vuotta, jonka tämä "pieni vanha bändi Texasista" on ollut kasassa. "Haluamme albumin nimen epätietoisuuden säilyvän", Gibbons toteaa salaperäisestä ja kaksimielisestä nimestä. "Totuus lienee kuitenkin, että tuskin kukaan tietää mitä nimen piti todellisuudessa tarkoittaa."

Kutsuttiinpa miksi hyvänsä, "X X X" on uusin tulokas bändiltä, jonka ei tarvitse suuresti esitellä itseään. ZZ Top on pysynyt kolmen vaihtelevan ja mielenkiintoisen musiikkivuosikymmenen aikana valitsemallaan menestyksekkäällä polulla, joka on sinänsä uskomaton saavutus kitaran, basson ja rumpujen muodostamalta triolta.

Mitä sitten on ZZ Top? Se on bluesia ja rockia. Teksasia ja Memphisiä. Hammasten purentaa ja virnistystä. Halpoja aurinkolaseja ja tyylikkäitä miehiä. Upeita naisia ja nopeita autoja – vai onko se sittenkin upeita autoja ja nopeita …siinäpä se on. Joka tapauksessa ZZ Top on asennetta ja soundeja, jotka ovat myyneet miljoonia levyjä. Ehdottomasti ZZ Top on myös Gibbonsin omintakeisesti näppäiltyä kitaraa, Hillin jyrisevää bassoa ja Beardsin petollisen viekkaita rytmejä.

"Uskon, että voisimme soittaa monenlaista musiikkia", Gibbons sanoo, "ja silti bändimme tunnistettaisiin helposti". Tietyt soundilliset elementit tekevät bändistä helposti tunnistettavan siinä missä miesten parratkin.

Samat musiikilliset ja soundilliset elementit löytyvät myös uudelta "X X X" -albumilta, jonka kahdessatoista biisissä on totuttua huumoria ja musiikillista rohkeutta. Vaikka albumista piti alunperin tulla live-albumi, on siinä kahdeksan studio- ja neljä live-äänitystä. Sama sekoitus toimi myös kuuluisalla Fandango! -albumilla vuonna 1975. Live-taltioinnit on tehty ennalta markkinoimattomilta yllätyskeikoilta ympäri Yhdysvaltoja, kun taas studiobiisit noudattavat bändin vuoden 1996 back-to-basics "Rythmeen"-meininkiä.

"Luulenpa, että "Rythmeen"-tyyli otettiin uudelleen esille miellyttämään faneja, jotka kaipasivat kolmen instrumentin perussoundeja", Gibbons kertoo. ""X X X" ehkäpä taas noudattelee enemmän ZZ Topin perinteistä tyyliä, joka on mukana useimmilla muilla levyillä. Mukana on "rumpu-kiertoja" ja jopa syntikka-juttuja, joita emme ole tehneet pitkään aikaan, mutta jotka ovat perusteltuja ja kelvollisia studiossa käytettyinä."

Kuten useimmat ZZ Top-albumit, "X X X" kannattaa myös jättää ilman tarkempaa analysointia ja tarkastelua, ja nauttia sellaisenaan; alkaen "Poke Chop Sandwich:sta ", joka on saanut nimensä kunniakkaasta Lightnin 'Hopkinsista ja hänen pork chop sandwichistä pitäneestä rumpalistaan Spideristä - jatkuen jyrähtävään "Fearless Boogieen" ja konemaiseen "36-22-36":een sekä psykedeelisvivahteiseen biisiin "Trippin" ja DJ Art "Senor Saucer" Bellin, jonka radio-ohjelmaa Top-pojat tapaavat kuunnella auringon laskiessa kotimatkalla, kunniaksi tehtyyn ääniseikkailuun "Dreadmonboogaloo".

Live-taltioinneista mainittakoon "Sinpusher", variaatio "Antenna"-albumin "Pincushionista", koskapa "eräänä iltana soittaessamme sitä unohdimme sanat, ja tämä versio tuntui paremmalta", Gibbons selittää. Lisäksi tarkkaavaiset kuuntelijat kuunnellessaan "Hey Mr Millionairea" huomaavat kitaristi-legenda Jeff Beck'in harvinaisen äänen: Beck soitti yhdessä Gibbonsin kanssa Dallasilaisessa hotellissa herättääkseen heidän yhteisen suosikkinsa Robert Johnsonin "henkiin".

Joka tapauksessa ZZ Top on aloittamassa loistavassa vireessä neljännen vuosikymmenensä. Suoritukset, kuten historiallinen Texas-kiertue, lukemattomat kulta- ja platinalevyt, RIAA Diamond Award yli kymmenen miljoonan "Eliminator"-levyn myynnistä, MTV Video-Music palkinnot, puoliaikaesiintyminen SuperBowlissa, ovat saamassa jatkoa. Parasta kaikessa on se, jumalan kiitos, että myöskään "X X X"-albumin jälkeen ei näköpiirissä ole lopun alkuakaan.

"Nautimme edelleen soittamisesta yhdessä", Gibbons sanoo. "Ja se jos mikä on tärkeintä bändille tässä kollektiivisen tuntemattoman takaa-ajossa. En tiedä mitään, mikä olisi hauskempaa, kuin soittaminen yhdessä. Itse asiassa olemme olleet mukana bändissä pitempään kuin avioliitossa, pitempään kuin koulussa, ja pitempään kuin missään muualla elämän osa-alueella. Ja siltikään tämä ei tunnu kolmeltakymmeneltä vuodelta."